etusivulle etusivulle
etusivulle haku yhteystiedot

Jokamiehenoikeudet

Luonnontuotteiden hyväksikäyttö nojautuu pitkälti jokamiehenoikeuksiin, joilla tarkoitetaan luonnossa liikkumismahdollisuuksien ja rajoitusten muodostamaa kokonaisuutta. Jokamiehenoikeudet perustuvat hyvään käytäntöön, ja ne ovat yleisesti hyväksytty maan tapa. Jokamiehenoikeus ei siis ole varsinaisesti mikään subjektiivinen erillinen oikeus, eikä ole olemassa erityistä jokamiehenlakia. Sitä voidaankin kutsua ns. yleiskäyttöoikeudeksi.

Jokamiehenoikeudet antavat kenelle tahansa, riippumatta siitä kuka omistaa alueen tai on sen haltija, mahdollisuuden muun muassa:

- liikkua jalan, pyöräillen tai hiihtäen luonnossa, muualla kuin pihamailla sekä sellaisilla pelloilla, niityillä tai istutuksilla, jotka voivat vahingoittua kulkemisesta
- poimia luonnonkukkia, marjoja tai sieniä, sikäli kun siitä ei ole rajoitettu muilla lailla tai asetuksilla
- onkia, pilkkiä, veneillä ja uida vapaasti
- oleskella tilapäisesti alueilla, missä liikkuminenkin on sallittua , esimerkiksi telttailla suhteellisen vapaasti, kunhan pidetään huoli riittävästä etäisyydestä asumuksiin

Jokamiehenoikeuksista nauttimiseen ei tarvita maanomistajan lupaa eikä siitä tarvitse maksaa. Lähes 90 prosenttia Suomen maapinta-alasta on jokamiehenoikeudella käytettävissä ulkoiluun ja virkistäytymiseen. Jokamiehenoikeudet koskevat myös Suomessa käymässä olevia ulkomaalaisia.

Kuitenkaan jokamiehenoikeutta käyttämällä ei saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä. Sen nojalla ei saa muun muassa:
- tappaa tai häiritä luonnon eläimistöä
- kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita tai kerätä puuta, varpuja, sammalta tms. ilman maanomistajan lupaa.
- tehdä avotulta ilman maanomistajan lupaa
- roskata luontoa
- ajaa moottoriajoneuvolla toisen maalla ilman lupaa
- häiritä kotirauhaa liikkumalla liian lähellä asutuksia

Kalastus (paitsi onginta ja pilkkiminen) ja metsästys vaativat myös erikseen omat lupansa.

Jokamiehenoikeuksia on rajoitettu tietyillä alueilla kuten kansallispuistoissa, ulkoilualueilla sekä luonnonsuojelualueilla. Näiden alueiden käytöstä on säädetty erikseen luonnonsuojelu- sekä ympäristölainsäädännöllä. Muita jokamiehen oikeuksia rajoittavia lakeja ovat rikoslaki, laki rikoslain muuttamisesta, pelastuslaki, jätelaki, maastoliikennelaki ja vesiliikennelaki.


Jokamiehenoikeudet ja yritystoiminta

Luonnontuoteala pohjautuu raaka-aineen hankinnaltaan pitkälti jokamiehenoikeuksiin. Tärkeimpien kaupallisten luonnontuotteiden (marjat ja sienet) kerääminen kaupalliseen käyttöön on sallittu jokamiehenoikeudella. Nämä lajit on myös kirjattu erikseen rikoslakiin.

Kuitenkaan useiden erikoisluonnontuotteiden (mm. jäkälä, sammal, tuohi, pajut, varvut, kävyt jne.) sekä yrttikasvien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuden piiriin. Hiukankin epäselvissä tilanteissa on syytä aina pyytää lupa keruuseen maanomistajalta! Tämä koskee myös valtion, kuntien jne. maalla tapahtuvaa keruuta. Maanomistajan luvan lisäksi keruu voi edellyttää lajikohtaisia selvityksiä ja tutkimuksia keruun vaikutuksiin liittyen.

Keruuseen vaikuttaa myös muu lainsäädäntö ja ohjeistus. Esimerkiksi ruokasieniasetuksella on määritelty myytäväksi kelpuutettavat sienilajit. Samalla on myös asetettu ohjeita poiminnalle ja myytäväksi toimitettavan raaka-aineen käsittelylle. Kaupallista poimintaa varten poimijalla suositellaan olevan sieni- tai yrttipoimijakortti. Poimijakortin saadakseen poimijan on suoritettava poimijakurssi, jolla testataan mm. raaka-aineen oikea käsittely sekä lajintuntemus. Luonnonmukaisia keruutuotteita, niiden poimintaa ja käsittelyä säätelevät EU:n luonnonmukaista maataloustuotantoa koskevat asetukset.

Vaikka vapaa luonnossa liikkuminen on yksityishenkilöille pitkälti sallittua, maanomistajan lupa on lähtökohtaisesti suositeltavaa hankkia kaupallista luontomatkailua varten, oli sitten kyse sieniretkistä tai kalliokiipeilystä. Uusimpien ympäristöministeriön tulkintojen mukaan kuitenkaan sillä, että toisen maalla toimitaan kaupallisella periaatteella tai muutoin järjestäytyneesti, ei ole merkitystä jokamiehenoikeuksien kannalta. Liiketoimintaa siis saa harjoittaa toisen maalla, jos siitä ei aiheudu vähäistä suurempaa haittaa eikä lupia välttämättä tarvita. Vähäistä suuremman haitan määritteleminen on kuitenkin vaikeaa ja usein tapauskohtaista. Koska kaupallisten retkien järjestäminen saattaa tällaista haittaa aiheuttaa, on pääsääntöisesti hyvä olla maanomistajan lupa niiden järjestämiseksi. Luonnossa liikkumista rajoittavat luonnonsuojelu- ja ympäristönsuojelulainsäädäntöjen lisäksi mm. maastoliikennelaki ja -asetus. Yksityistielaki taas määrää liikkumisesta yksityisteillä, mikä on hyvä ottaa huomioon mm. marjaretkillä liikuttaessa autolla metsäautoteillä. Vesillä liikkumisesta taas määrätään vesiliikennelaissa.


Aihetta käsittelevää lainsäädäntöä:

Luonnontuotteiden kerääminen:
- jokamiehenoikeus, liikkuminen ja keruutoiminta luonnossa (perustuu maan tapaan sekä useisiin eri lakeihin ja asetuksiin)
- luonnonsuojelulaki 20.12.1996/1096 ja luonnonsuojeluasetus 14.2.1997/160 (sisältää määräykset koskien kansallispuistoja ja muita luonnonsuojelualueita)
- ympäristönsuojelulaki 4.2.2000/86 ja ympäristönsuojeluasetus18.2.2000/169
- elintarvikelaki 17.3.1995/361
- ruokasieniasetus 1.12.1981/871
- luonnonmukaista maataloustuotantoa säätelevät asetukset ( ETY 2608/ 93 ja ETY 2092/ 91)
- rikoslaki 19.12.1889/39

Luonnossa liikkuminen, retkeily:

- jokamiehenoikeus, liikkuminen ja keruutoiminta luonnossa (perustuu maan tapaan sekä useisiin eri lakeihin ja asetuksiin)
- luonnonsuojelulaki 20.12.1996/1096 ja luonnonsuojeluasetus 14.2.1997/160 (sisältää mm. määräykset koskien kansallispuistoja ja muita luonnonsuojelualueita)
- ympäristönsuojelulaki 4.2.2000/86 ja ympäristönsuojeluasetus18.2.2000/169
- ulkoilulaki 13.7.1973/606
- maastoliikennelaki 22.12.1995/1710 ja maastoliikenneasetus 12.1.1996/10
- laki maastoliikennelain 30 ja 31 §:n muuttamisesta 4.2.2000
- laki yksityisistä teistä 15.6.1962/358 ja Valtioneuvoston asetus yksityisistä teistä 21.12.2000/1267
- tieliikennelaki 3.4.1981/267 ja tieliikenneasetus 5.3.1982/182
- vesiliikennelaki 20.6.1996/463 ja vesiliikenneasetus 7.2.1997/124
- rikoslaki 19.12.1889/39. erityisesti hallinnanloukkauspykälä
- metsälaki 12.12.1996/1093
- jätelaki 3.12.1993/1072

Lisätietoa jokamiehenoikeuksista löytyy mm. ympäristöhallinnon tietopalvelusta www.ymparisto.fi käse aihetta koskettavasta lainsäädännöstä mm. Valtion säädöstietopankista www.finlex.fi.

Lähteet:

Laaksonen, Kalevi 1999. Jokamiehenoikeudet, laki ja perustuslaki julkaisussa Juhlajulkaisu Veikko O. Hyvönen, 1929-18/9-1999, toim. Kalevi Laaksonen, Kauppakamari OYJ, Lakimiesliiton Kustannus, Helsinki 1999.

Huovinen, Ulla 2002. Matkailun lainsäädäntö. Edita Prima Oy, Helsinki 2002

Valtio säädöstietopankki -Finlex: www.finlex.fi

Valtion ympäristöhallinnon tietopalvelu: www.ymparisto.fi

Maaseutumatkailun teemaryhmä, työpakki yrittäjille ja hankevetäjille http://www.mmm.fi/maasmatk/hankevetajan_pakki/default_pykalat.htm

Suomen laki: ruokasieniasetus 1981/871

Härkönen, M., Järvinen, I ja Nyman A. 1995. Kauppasienet. Oy Edita Ab, Helsinki 1997.

Luonnontuotealan teemaryhmä. 2000. Luonnontuotealan nykytilan kuvaus ja kehittämisohjelma vuosille 2000-2006. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 3/2000. Sisäministeriön monistamo, Helsinki 2000.

Mäntymaa, Erkki 1997. Jokamiehenoikeuden arvo: voiko sitä mitata rahassa? julkaisussa Kestävyys luonnon virkistys- ja matkailukäytössä, Pallas-symposium 1997, toim. Saarinen Jarkko ja Järviluoma Jari. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 671, 1998.


 
Copyright © 2005 Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry